Moikka!
Tänään kirjoitan postausta eilisestä päivästä. Kävimme siis Heinin kanssa tallilla, niin kuin aina keskiviikkoisin. Olin varannut itselleni pienryhmätunnin. Jännityksellä odotin kellä saisin mennä, kun kävelimme tallille. Mulla oli siis ollut melkein neljän kuukauden tauko, siitä kun olin viimeksi kunnolla ratsastanut.
Yllätys odotti taululla, kun menimme talliin sisään. Nimeni perässä luki Kulti. Suloinen haflingerruuna makasi karsinassaan tyytyväisenä. En ollut yhtään odottanut, että saisin mennä Kultsilla, mutta niin minä sillä sitten pääsin menemään.
Kaikki kuvat Heinin käsialaa, kiitos hänelle!
Emme kuitenkaan heti ruenneet laittamaan Kultia tunnille, sillä meilla oli veilä reipas tunti aikaa. Menimme sen sijaan pikkutalliin moikkaamaan hoitsujamme, Varjoa ja Heini Apea. Venytykset ja kumarrukset sujuivat hyvin Varjolta, ja Ape venytteli hienosti. Molemmat saivat leipää palkkioksi!
Siinä ennen tuntia, kerkesimme laittaa myös Prizin valmiiksi, koska sen ratsastaja oli hieman myöhässä. Hätistelimme myös riitaisia naapureita, etteivät ne rupea riitelemään enempää ja sitten kello olikin jo sen verran, että rupesimme laittamaan Kultia nätiksi.
Siinä me mokomat muumit muka yritimme poseerata! Taidamme olla Kultsin kanssa aika masentunutta porukkaa. Otsatukan söpön letin taiteili Heini. Alla olevassa kuvassa olevan letin minä sutaisin harjaan, ja häntäänkin tuli jonkunnäköinen, mutta minusta se epäonnistui niin ettei kehtaa laittaa kuvaa siitä.. ehkä pitää vielä reenata hännän letitystä!
Kulti poseerasi hienosti kuvaan! Meillä oli siis tosiaan reippaasti aikaa, kuten varmaan huomaakin. Kaiken maailman letit, ja sen päälle kuvat näpsittynä! Tulipahan Kultista ainakin nätti.
Sitten, vihdoin ja viimein pääsimme tunnille. Tai no minä pääsin. Sirpa joka siis piti tuntia, korjasi heti istuntaani, joten varmasti tauko näkyi, Käynnissä kuitenkin sain mukavasti mentyä. Rupesimme tekemään seuraavanlaista tehtävää: puomit olivat kulmina,ja rupesimme ratsastamaan kulmat kunnolla käynnissä. Muualla sai ravata kevyttä ravia.
Tehtävä meni mielestäni ihan ok,mutta meinasin lähteä nojaamaan aina sisällepäin. Mutta kun löysin oikeat avut ja sain istunnan suoraan alkoi tehtävä sujua paremmin. Sitten teimme saman homman kokonaan ravissa. Sekin sujui ihan hyvin, mutta taas meinasin lähteä nojaamaan sisällepäin, mutta lopulta pääsin suoraan. Todellakin siis näkyi tuo taukoni.
Kun loppu alkoi lähestyä, menimme vielä samaa tehtävää laukassa. Aluksi pohkeenväistöä puomien asettamiin kulmiin, ja laukka kun kulmat oli menty. Minulla oli hyvin suuria ongelmia laukan kanssa, joten lopputunti meni minun osalta ainoastaan siihen, että yritin saada laukan.
Kultilla oli tyylinä, että jos pohkeita ei laittanut heti kunnolla läpi, se lähti johonkin ihan omaan askellajiinsa, ja sai minut aivan poistiekseen irti satulasta. Keskityin siis vain laukannostoon. Sirpa antoi minulle luvan lähteä käynnistä laukkaan. Loppua kohden alkoi sujua paremmin ja paremmin, mutta ensimmäinen kerta kun sain kunnon laukan, niin jalustimet menivät minne sattuu, ja tuntui etten pääse rytmiin kunnolla kiinni.
Mutta kun sain laukan sujumaan, alkoi jalustimet pysyä jalassa, ja istunta parempana ja laukka sujúvana. Ja sitten taas aloin kallistumaan sisäänpäin liikaa, enkä saanut kulmia kunnollisiksi.
Tunnista minulla jäi muuten hyvä fiilis, mutta laukkoihin en ole kunnolla tyytyväinen. Siksi haluaisin uudelleen mennä Kultilla, sillä minulla jäi sellainen fiilis,että meillä on vielä sen kanssa selvitettävää. Tunnista jäi mieleen se, että minun täytyy istua suorassa, laittaa pohkeet heti laukkaan läpi, jalat alhaalla painavina, kantapäät asennossa. Hartiat ja ylävartalo rentona, ja kyljet pitkinä, rintakehä auki.
Tunnin jälkeen laitoin Kultin pois, sillä se ei mennyt seuraavalle tunnille. Hirveä hiki tuli, ja pakko muuten vielä tunnista sanoa, että kunto meinasi loppua kesken! Että tauko kyllä näkyi ihan hirvittävästi. Kun sain Kultin karsinaan, niin minulla oli järkyttävä nälkä. Heini oli mennyt taluttamaan, ja olin lupautunut taluttamaan toisen puokin. Join siis nopeasti smoothieta. ja lähdin takaisin maneesiin ja otin Niken ja sen ratsastajan talutukseeni.
Se talutus oli hirvittävää tuskaa! Aluksi olin ollut hikisellä tunnilla, ja sitten ravata reippaan vuonohevosen rinnalla, ja kun ei kehtaa sanoa ratsastaajalle ettei jaksa enään. Heini oli ollut ihana ihminen, ja tehnyt jo melkein kaikki tallihommat. Minun ei siis tarvinnut heti talutuksen ja Niken poislaiton jälkeen rueta hääräämään töissä.
Lopuksi veilä kävimme täyttämässä heinäsaavit. Siinä ei onneksi mennyt kauaa, ja sitten kaikki hommat olikin jo tehty. Pääsimme vielä laittamaan yhtä hevosta tunnille, jonka nimi nyt vaipui jonnekkin mieleni uumeniin. Sitten lopuksi, menimme antamaan halit ja pusut ja heipat Varjolle ja Apelle. Ape vain sattui olemaan vielä tunnilla.
Ylempi kuva on puhelinlaatua, ja ainoa mun ottama kuva. Rakas Varjopalloseni se siinä! Juuri kun Varjolle oli heipat snaottu, niin Ape saapuikin tunnilta, ja pääsimme laittamaan sen pois! Niin sai Heinikin sanoa heipat rakkaalleen.
Kiva tallipäivä kyllä oli! Kiitos kun luit!
